Hei vaan, pitkästä aikaa!
Kaikenlaista on taas meneillään tämän perheen elämässä, päälimmäisenä varmaan tulevan kesän odotukset ja suunnitelmat. Kahvila avataan pikapuoliin ja sen jo tietää, että tiukka kesä on tulossansa. Mutta lomiakin meinataan pitää :).
Tämä vuosi starttasi kiireellä myös, tammi ja helmikuun koulutin pääasiassa Keiteleellä, maaliskuu meni pieniä potilaita vuoronperään hoitaen, huhtikuu on jo antanut merkkejä ihan uusistakin asioista - mutta niistä lisää sitten kun aika on kypsä. Haasteita on ollut, ja niitä riittää - mitään vakavaa ei kuitenkaan.
Poijat kasvaa ihan mahottomasti. Vaippa-aika on takanapäin, ja touhukkaat vuodet edessä. ei voi kuin ihmetellä miten ihania miehiä meillä onkaan kasvamassa. Huippujätkiä, molemmat. ja aikamoisia venkuloita <3.
Auvisten valtakunnassa kaiki hyvin siis, jos ei elämän tuomia haasteita aina niin kaipaisikaan. Muistetaan olla kiitollisia siitä mitä meillä on ja mikä on kaikkein tärkeintä. Kuunnellaan sydäntä ja haistellaan kevättä, iloitaan niistä pienistä asioista ja maalaillaan pilvilinnoja aina kun mahdollista <3. Ollaan läsnä ja eletään tätä elämätä. Koskaan kun ei tiedä, mitä yllätyksiä elämä on meitä varten varannut :).
Rakkaudellapa tietenkin;
Kaisu
tiistai 16. huhtikuuta 2013
perjantai 21. joulukuuta 2012
21.12.2012 Uusi aika alkaa
Hei!
Taasen on aikaa vierähtänyt, mutta kuin luin läheiseni Lotta Popin blogia, tuli kirjoitustuska minullekin.
Uusi aika alkaa tänäpäivänä, 21.12.2012 ja sen tarkoittaa minun tietoisuudessani valon ja rakkauden aikaa. Huomaattehan sen ulkona nytkin, ihanan kaunis taivas on tervehtinyt meitä tälläviikolla jokaisena aamuna huikealla kauneudellaan. Olen saanut myös oman elämäni matkalle vuoden aikana paljon uusia ystäviä, niin henkisen kuin fyysisenkin elämän puolella, kiitos siitä <3.
Yrittäminen senkun virittäytyy uusiin uomiinsa. Syksyn tullen kahvilan mennessä kiinni, alkoi pitopalveluun, kokous- ja neuvottelupalveluihin kysyntä kasvamaan, ja monen sattuman kautta vuokraamme nyt myös kabinettia erilaisiin tarpeisiin Iisalmen ydinkeskustasta. Viimeinen kuukausi onkin ollut todella haipakkata useiden pikkujoulujen ja yritysruokailuiden tiimoilta. Ja se on hyvä asia se! Ja ei tässä enää montaa kuukautta ole, kun saadaan torille kalusteet paikoilleen laittaa, ja ihanat tohinat aloittaa <3. Ihminen on onnellinen silloin, kun saa tehdä semmoisia juttuja mistä tykkää. Ja minä saan :). Jokaisen pitäisi kyllä siihen pyrkiä, mielestäni. Sanoo se ego mitä tahansa, mutta sydän tietää. Kun vaan muistaa kuunnella sitä. Muistattehan?
Sydämen kuuntelu vaatii kyllä hiljentymistä. Sen harjoittaminen on ollut haaste minulle, mutta parhaiten olen onnistunut siinä työmatkalla ajellessa. Tai sitten yöllä, kun muut nukkuvat. Hiljentyminen (meditointi) parhaimmillaan antaa voimaa ja energiaa, sekä selkeyttää ajatuksia ja vähentää stressiä.
Lähdin loppukesästä mukaan Lomamaa Savo! -hankkeeseen, ihan aika extempore, ja sen ansiosta pääsin käymään Englannin maaseutua ja suurkaupunkia katsastamassa lokakuulla. Jari ja pojat olivat pärjänneet sen ajan hienosti kotona, vaikkakin pojat ja koira vuorotellen mahataudissa olivat olleetkin. Reissu oli antoisa, ja paljon solmin uusia ystävyys ja yhteistyösuhteita sen aikana. Nyt ilmoittauduin mukaan uuteen hankkeeseen, Mikrohiontaa, jossa keskitytään työhyvinvointiin. Hanke kestää 1,5v, ja mielenkiinnolla odotan, mitä suolaa siitä elämääni saan :).
Pojat kasvavat ja riemastuttavat repliikeillään meitä harva se päivä. Ihania ovat, villejä kyllä ja kurittomiakin mutta maailman rakkaimpia silti. Ja voi sitä joululaulun määrää, päivittäin aamuin illoin meillä hoilotetaan ja harjoitellaan Joulupukille esiintymistä <3 <3.
Nyt lähestyy vuosi loppuaan. Uusi vuosi tuo taas puhtaan sivun vuosikalenterissa, aion täyttää sen myönteisillä asioilla itseäni unohtamatta! Tee sinä myös niin. Muista unelmoida, mutta ole tarkkana mitä unelmoit - sillä unelmilla on aikomus toteutua <3
Hyvää Joulua ja Unelmien UuttaVuotta 2013!
Kaisustiina
Taasen on aikaa vierähtänyt, mutta kuin luin läheiseni Lotta Popin blogia, tuli kirjoitustuska minullekin.
Uusi aika alkaa tänäpäivänä, 21.12.2012 ja sen tarkoittaa minun tietoisuudessani valon ja rakkauden aikaa. Huomaattehan sen ulkona nytkin, ihanan kaunis taivas on tervehtinyt meitä tälläviikolla jokaisena aamuna huikealla kauneudellaan. Olen saanut myös oman elämäni matkalle vuoden aikana paljon uusia ystäviä, niin henkisen kuin fyysisenkin elämän puolella, kiitos siitä <3.
Yrittäminen senkun virittäytyy uusiin uomiinsa. Syksyn tullen kahvilan mennessä kiinni, alkoi pitopalveluun, kokous- ja neuvottelupalveluihin kysyntä kasvamaan, ja monen sattuman kautta vuokraamme nyt myös kabinettia erilaisiin tarpeisiin Iisalmen ydinkeskustasta. Viimeinen kuukausi onkin ollut todella haipakkata useiden pikkujoulujen ja yritysruokailuiden tiimoilta. Ja se on hyvä asia se! Ja ei tässä enää montaa kuukautta ole, kun saadaan torille kalusteet paikoilleen laittaa, ja ihanat tohinat aloittaa <3. Ihminen on onnellinen silloin, kun saa tehdä semmoisia juttuja mistä tykkää. Ja minä saan :). Jokaisen pitäisi kyllä siihen pyrkiä, mielestäni. Sanoo se ego mitä tahansa, mutta sydän tietää. Kun vaan muistaa kuunnella sitä. Muistattehan?
Sydämen kuuntelu vaatii kyllä hiljentymistä. Sen harjoittaminen on ollut haaste minulle, mutta parhaiten olen onnistunut siinä työmatkalla ajellessa. Tai sitten yöllä, kun muut nukkuvat. Hiljentyminen (meditointi) parhaimmillaan antaa voimaa ja energiaa, sekä selkeyttää ajatuksia ja vähentää stressiä.
Lähdin loppukesästä mukaan Lomamaa Savo! -hankkeeseen, ihan aika extempore, ja sen ansiosta pääsin käymään Englannin maaseutua ja suurkaupunkia katsastamassa lokakuulla. Jari ja pojat olivat pärjänneet sen ajan hienosti kotona, vaikkakin pojat ja koira vuorotellen mahataudissa olivat olleetkin. Reissu oli antoisa, ja paljon solmin uusia ystävyys ja yhteistyösuhteita sen aikana. Nyt ilmoittauduin mukaan uuteen hankkeeseen, Mikrohiontaa, jossa keskitytään työhyvinvointiin. Hanke kestää 1,5v, ja mielenkiinnolla odotan, mitä suolaa siitä elämääni saan :).
Pojat kasvavat ja riemastuttavat repliikeillään meitä harva se päivä. Ihania ovat, villejä kyllä ja kurittomiakin mutta maailman rakkaimpia silti. Ja voi sitä joululaulun määrää, päivittäin aamuin illoin meillä hoilotetaan ja harjoitellaan Joulupukille esiintymistä <3 <3.
Nyt lähestyy vuosi loppuaan. Uusi vuosi tuo taas puhtaan sivun vuosikalenterissa, aion täyttää sen myönteisillä asioilla itseäni unohtamatta! Tee sinä myös niin. Muista unelmoida, mutta ole tarkkana mitä unelmoit - sillä unelmilla on aikomus toteutua <3
Hyvää Joulua ja Unelmien UuttaVuotta 2013!
Kaisustiina
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Kesä meni kohisten
Hei vaan!
Maaliskuun lumilla on edellinen teksti kirjoitettu, onpas aika vierähtänyt!
Mutta niinhän siinä kävi, että kun kahvilan sain hoitooni, niin imaisi se minut vallan kokonaan sisäänsä enkä pois sieltä tahdokkaan :). Hyvä kesä on ollut, paljon on uutta opittu ensikesää varten, ja kehitetty toimintaa saaden hyvää palautetta asiakkailta. Sepä tuntuu oikein hyvältä. Kiitosta siitä!
Ilmat on olleet mitä on, mutta näihin asioihin kun ei voi kukaan meistä vaikuttaa, niin miksi niistä sitten kannattaa sen enempää valittaa? Antaa tulla vaan, on sitten kyseessä vettä tahi hellettä - kaikki otetaan vastaan, ja sama ilma se on meillä kaikilla :). Voitte vain arvailla, mikä on ollut tämän kesän ykköspuheenaiheena? :)
Ollaan me oltu lomillakin, kaksiviiikkonen ja joku pidennetty viikonloppu. Käytiin reissussa Jyväskylän seudulla ja Kuopiossa oltiin useampi yö lekottelemassa kylpylässä - ja nautittiin kyllä koko perhe! Jospa vielä syksynpäälle saadaaan joku viikko viettää jossain lämpimässä, senpä näkköö sitten.
Pojat ovat venähtäneet tänä kesänä pituutta ihan topakasti, ja muutenkin olleet innoissaan "omasta jätskipaarista", tosin äiti on ehken ollut vähän liian paljon töissä. Ainakin Juhon mielestä. On se kyllä välillä minustakin tuntunut, kun 6 pävästä viikkoa olen tehnyt monta ja putkeen, että voisikohan olla vapaallakin välillä, mutta sitten on tullut aina joko sateisempi jakso tai muuten viileää, että on tohinat vähentyneet ja työt keventyneet joten vapaanpaa on järjestynyt kuin "itsestään".
Juho rakas oppi ajamaan pyörällä ilman apureita - voi sitä iloa ja intoa! Nyt ei enää ole hankalaa muu kuin vauhtiin pääsy ja ajon lopetus ;). Ja Antti ajattelee, että hänelle riittää kun oikein voimalla työntää pyörää ympäri pihanmaata - se on riittävää pyöräilyä hänelle vielä. Ihanat rakkaat pienet pojat. Maailman ihanimmat, minun tärkeimmät <3.
Syksy saa ja mitä sitten? Kahvilaa täytyisi kiinni alkaa panemaan, mutta entäpä jos en tahdo? Koulutuksia pukkaa päälle jo parin viikon päästä, jatkuen syksyn loppuun asti ja ensivuonna lisää, jos vain kaikki toteutuu. Mukavaahan se on sekin homma, mutta sydän on nyt kovin kahvilapainotteinen, vielä ainakin.
No aika näyttää miten käy, siitä sitten tänne kertomaan tulen kyllä.
Kiitokset kesästä, terveydestä, rakkaudesta, uusista ystävistä ja tuttavista, iloisista sattumista, onnen hippusista, elämästä.
seuraavaan kertaaan,,
Kaisu
Maaliskuun lumilla on edellinen teksti kirjoitettu, onpas aika vierähtänyt!
Ilmat on olleet mitä on, mutta näihin asioihin kun ei voi kukaan meistä vaikuttaa, niin miksi niistä sitten kannattaa sen enempää valittaa? Antaa tulla vaan, on sitten kyseessä vettä tahi hellettä - kaikki otetaan vastaan, ja sama ilma se on meillä kaikilla :). Voitte vain arvailla, mikä on ollut tämän kesän ykköspuheenaiheena? :)
Ollaan me oltu lomillakin, kaksiviiikkonen ja joku pidennetty viikonloppu. Käytiin reissussa Jyväskylän seudulla ja Kuopiossa oltiin useampi yö lekottelemassa kylpylässä - ja nautittiin kyllä koko perhe! Jospa vielä syksynpäälle saadaaan joku viikko viettää jossain lämpimässä, senpä näkköö sitten.
Pojat ovat venähtäneet tänä kesänä pituutta ihan topakasti, ja muutenkin olleet innoissaan "omasta jätskipaarista", tosin äiti on ehken ollut vähän liian paljon töissä. Ainakin Juhon mielestä. On se kyllä välillä minustakin tuntunut, kun 6 pävästä viikkoa olen tehnyt monta ja putkeen, että voisikohan olla vapaallakin välillä, mutta sitten on tullut aina joko sateisempi jakso tai muuten viileää, että on tohinat vähentyneet ja työt keventyneet joten vapaanpaa on järjestynyt kuin "itsestään".
Juho rakas oppi ajamaan pyörällä ilman apureita - voi sitä iloa ja intoa! Nyt ei enää ole hankalaa muu kuin vauhtiin pääsy ja ajon lopetus ;). Ja Antti ajattelee, että hänelle riittää kun oikein voimalla työntää pyörää ympäri pihanmaata - se on riittävää pyöräilyä hänelle vielä. Ihanat rakkaat pienet pojat. Maailman ihanimmat, minun tärkeimmät <3.
Syksy saa ja mitä sitten? Kahvilaa täytyisi kiinni alkaa panemaan, mutta entäpä jos en tahdo? Koulutuksia pukkaa päälle jo parin viikon päästä, jatkuen syksyn loppuun asti ja ensivuonna lisää, jos vain kaikki toteutuu. Mukavaahan se on sekin homma, mutta sydän on nyt kovin kahvilapainotteinen, vielä ainakin.
No aika näyttää miten käy, siitä sitten tänne kertomaan tulen kyllä.
Kiitokset kesästä, terveydestä, rakkaudesta, uusista ystävistä ja tuttavista, iloisista sattumista, onnen hippusista, elämästä.
seuraavaan kertaaan,,
Kaisu
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Täällä porskutellaan!
Heipä hei!
Näinpä sitä ollaan kohtasilleen huhtikuun puolella - kevät on nyt! Paitsi että säätiedotteet lupailee jopa 20 asteen pakkasia tulevalle viikonlopulle, joten ei ihan vielä kesäkengillä pääse kirmailemaan, ainakaan jalkoja kastelematta :).
Elonrintamalla on taas uusia tuulia puhaltamassa (millonkapa meillä ei olisi). Ollaan ostettu Iisalmen torikahvilan liiketoiminta, ja tuossa huhtikuun lopulla polkaisemme käyntiin kesäkauden siinä. Tämä kahvila-projekti on semmoinen minun "ikihaave", ollut pitkään, varmaan 20 vuotta jollain tasolla aina mukana unelmissa. Muutaman kerran olemme nyt yrittäjiksi ryhdyttyä kahvila kauppoja hieroneet, mutta aina on tullut esteitä ja seiniä vastaan joten homma on tyrehtynyt siihen.
Nyt, aivan kuin sattumalta, tuli tietoisuuteemme tämän kahvilan myynti-ajatus, ja heti loksahti - tämä on mun juttu! Siksipä sitä on nyt muutama kuukausi tehty suunnitelmia ja laskelmia ja pidetty palaveria siellä sun täällä asian tiimoilta. Pari viikkoa sitten varmistui rahoitus, ja viikko sitten tehtiin kaupat. Kaikki asita on lutviutuneet hienosti, seiniä ei ole tässä rojektissa vastaan noussut. Olisiko se sitten niin, että tämä asia oli meille tapahtuvaksi tarkoitettu? Siihen haluan uskoa ja uskonkin.
Ajatuksissa on, että torikahvilaa pidetään kesäkausi, ja syksyllä jatketaan näiden it-hommien parissa. Paitsi että Jari on koko ajan näissä, minä vaan vaihdan konttuuria kahvilalle kesäksi. Odotan sitä ihmisten parissa olemista ja kiireen tuomaa vipinää - toivottavasti on säidenkin puolesta hieno kesä tulossa!
Näillä ajatuksin siis nyt. Ja edelleen kiitollisna kaikesta. Ja tyytyväisenä.
Joten, uskokaa rakkaat kanssaeläjät unelmiin, ruokkikaa haaveita, antakaa ajatukselle aikaa - sillä kun oikein haluaa - unelmat voivat vaikka toteutuakkin, ja ihan yllättäin.
Oikein ihanata keväänjatkoa kaikille, aurinkoa elämäänne.
Kaisu
ps. Cafe Tori Iisalmi avataan vapun tietämillä. Tarjolla on kahvilatuotteiden lisäksi jäätelöä ja muita virvokkeita. C-oikeuksia haetaan parasta aikaa, ja etsinnässä on vahvistusta myös ruokatarjontaan. :)
torstai 8. maaliskuuta 2012
Kevään ensi kosketus
Aurinko. Lämmittää. Kirkastaa. Ilostuttaa. Antaa valoa. Ihana Aurinko.
Aurinko. Paljastaa. Likaa. Pölyä. Ulkona. Sisällä. Ihana Aurinko.
Aurinko. Antaa. Energiaa. Parantaa.Voimistaa. Ihana Aurinko.
Siitä keksii vaikka mitä. Auringosta. Positiivisia asioita pääasiassa.
Maaliskuun alusta tuntuu kuin olisin herännyt eloon itsekin, varmaan osittain auringonkin vaikutuksesta, mutta lienee syntymämerkilläkin olevan osuutta asiaan.
Pienien ihmeiten tapahtumista on saanut taas kiitollisena seurata. Eilen aamulla minulla oli roblema.
Yksi asia varmistui, joka on hyvä asia, mutta toi tullessaan myös vähän mietittävää järjestelyjen suhteen. Siinä siis oli se roblema. Iltapäivällä asiat järjestyivät yllättäin, ja parhaalla mahdollisella tavalla. Siitä olen kiitollinen nyt.
Meillä on pidetty sairastupaa. Kaikki mies-merkkiset kotonamme ovat vuorotelleet kuumeen kourissa. Minä säästyin - kiitollinen siitäkin olen. Ja siitä, että pojat paranivat kuitenkin hyvin, vaikkakin saimme viettää muutaman kotipäivän heidän kanssansa. Tarjasta oli taas suuri apu niinä päivinä, kun oli sovittuja työmenoja tai muuten vaan oli oltava töissä. Kiitos siitäkin :).
Kovin ovat nämä minun blogitekstini nyt kiitos-mielisiä, mutta olen päättänyt olla kiitollinen pienen pienistäkin asioista ja ihmeistä, onnen kantamoisista mitä tiellemme sattuu. Ja ajatella positiivisesti. Kun ajattelee positiivisesti, niin positiivisia asioita tapahtuu - siihen uskon vahvasti.
Kiitos, iloa ja valoa!
Kaisu
Aurinko. Paljastaa. Likaa. Pölyä. Ulkona. Sisällä. Ihana Aurinko.
Aurinko. Antaa. Energiaa. Parantaa.Voimistaa. Ihana Aurinko.
Siitä keksii vaikka mitä. Auringosta. Positiivisia asioita pääasiassa.
Maaliskuun alusta tuntuu kuin olisin herännyt eloon itsekin, varmaan osittain auringonkin vaikutuksesta, mutta lienee syntymämerkilläkin olevan osuutta asiaan.
Pienien ihmeiten tapahtumista on saanut taas kiitollisena seurata. Eilen aamulla minulla oli roblema.
Yksi asia varmistui, joka on hyvä asia, mutta toi tullessaan myös vähän mietittävää järjestelyjen suhteen. Siinä siis oli se roblema. Iltapäivällä asiat järjestyivät yllättäin, ja parhaalla mahdollisella tavalla. Siitä olen kiitollinen nyt.
Meillä on pidetty sairastupaa. Kaikki mies-merkkiset kotonamme ovat vuorotelleet kuumeen kourissa. Minä säästyin - kiitollinen siitäkin olen. Ja siitä, että pojat paranivat kuitenkin hyvin, vaikkakin saimme viettää muutaman kotipäivän heidän kanssansa. Tarjasta oli taas suuri apu niinä päivinä, kun oli sovittuja työmenoja tai muuten vaan oli oltava töissä. Kiitos siitäkin :).
Kovin ovat nämä minun blogitekstini nyt kiitos-mielisiä, mutta olen päättänyt olla kiitollinen pienen pienistäkin asioista ja ihmeistä, onnen kantamoisista mitä tiellemme sattuu. Ja ajatella positiivisesti. Kun ajattelee positiivisesti, niin positiivisia asioita tapahtuu - siihen uskon vahvasti.
Kiitos, iloa ja valoa!
Kaisu
tiistai 28. helmikuuta 2012
Ihmettä ja kummatusta
Ei vielä päättynyt kuukausi, kun jo tuli tarve kirjoitella jotain.
Ihmeisiin pitää uskoa, ja johonkin muuhunkin, mutta kummallisesti asiat aina vaan jollain lailla
järjestyy. Kun vain uskoo ja ajattelee positiivisesti. Se meinaapi välillä unohtua itseltäänkin, mutta saimme taas eilen kokea pienoisen ihmeen tai parikin yhdellä elämän osa-alueella, jossa on meinannut olla tahmomista.
Saimme nauttia myös Juho-rakkaan taikurointi-esityksestä eilen, ja voi sitä pienen ilmettä miten oli onnellinen kun hoksasi taikuuden onnistuneen. Ja Antti aurinko antoi hymynsä aamulla ensimmäisenä - ja ei siinä kyllä voi aamu ihanammin alkaa.
Että näistä, elämän pienistä iloista ja ihmeistä, ollaan kiitollisia nyt ja tässä, koskaan ei tiedä mitä on edessä. Hyvää päivänjatkoa!
Kaisu
Ei vielä päättynyt kuukausi, kun jo tuli tarve kirjoitella jotain.
Ihmeisiin pitää uskoa, ja johonkin muuhunkin, mutta kummallisesti asiat aina vaan jollain lailla
järjestyy. Kun vain uskoo ja ajattelee positiivisesti. Se meinaapi välillä unohtua itseltäänkin, mutta saimme taas eilen kokea pienoisen ihmeen tai parikin yhdellä elämän osa-alueella, jossa on meinannut olla tahmomista.
Saimme nauttia myös Juho-rakkaan taikurointi-esityksestä eilen, ja voi sitä pienen ilmettä miten oli onnellinen kun hoksasi taikuuden onnistuneen. Ja Antti aurinko antoi hymynsä aamulla ensimmäisenä - ja ei siinä kyllä voi aamu ihanammin alkaa.
Että näistä, elämän pienistä iloista ja ihmeistä, ollaan kiitollisia nyt ja tässä, koskaan ei tiedä mitä on edessä. Hyvää päivänjatkoa!
Kaisu
tiistai 21. helmikuuta 2012
Helmikuun hedelmät
Alkaa olla tämä lyhyt kuukausi elettyä elämätä kohta. On se jännä, miten se sitten äkkiä tapahtuukin, tuo talven taittaminen. Tammikuu on yhtä rämpimistä joulun jälkeen, odottaa helmikuuta - joka sitten humpsahtaa nopeasti ohi ja ollaankin jo maaliskuulla. Keväässä. Valossa.
Rämpimiseltä on vähän tuntunut tämä vuoden alku. Toteutumattomia ja siirtyviä rojekteja jokunen, käden vääntöä voitokkain seurauksin, kipeyttä ja kolotusta, synkkää ja pakkasta. Onneksi ja iloksi oli muutamat juhlat siinä loppupuolella, Äitini 60-vuotiset ja Antin 2-vuotiset sekä Jarin synttärit. Sai juhlia ja järjestellä juttuja. Helmikuussa sitten rimpsautettiin ihan kunnolla, kun ystäväparin häiden jälkilöylyjä fiilisteltiin 80-luvun meiningillä. Ja olipa mukavata.
On kyllä paljon pohtimista minulla nyt omassa elämässä, kummallisia kaikuja tulee vähän joka suunnalta. Olen yrittänyt oppia kuuntelemaan näitä kaikuja, ja ymmärtämään sanomata. Uuden aloittaminen kutkuttaa kummasti, mutta vielä on muutama rasti käymättä ennenkuin tie on selvä. Onko uuden aloittaminen sitten vanhan loppu, vai onko sijaa kulkea rinnakkain, sen näkee sitten. Eilisen aamupäivän aikana sain kalenterin täyteen marraskuulle asti. Jos siis tämä uusi väylä aukiaa myös ja kaikki suunnitelmat toteutuvat. Eli ei pitäisi olla tekemisen puutetta ainakaan.
Pojat ilahduttavat joka päivä. Ihanat pienet miehet. Ihanat tempperamenttiset ukkelit. Suloiset rakkaat riehujat. Villit vipeltäjät. Kurittomat kakarat. "Otettasko äiti yhdet halit ja pusut" - ja kaikki on taas anteeksi saatu ja annettu.
Rauhaa ja rakkautta, elämäänne valoa ja iloa.
Kaius
Rämpimiseltä on vähän tuntunut tämä vuoden alku. Toteutumattomia ja siirtyviä rojekteja jokunen, käden vääntöä voitokkain seurauksin, kipeyttä ja kolotusta, synkkää ja pakkasta. Onneksi ja iloksi oli muutamat juhlat siinä loppupuolella, Äitini 60-vuotiset ja Antin 2-vuotiset sekä Jarin synttärit. Sai juhlia ja järjestellä juttuja. Helmikuussa sitten rimpsautettiin ihan kunnolla, kun ystäväparin häiden jälkilöylyjä fiilisteltiin 80-luvun meiningillä. Ja olipa mukavata.
On kyllä paljon pohtimista minulla nyt omassa elämässä, kummallisia kaikuja tulee vähän joka suunnalta. Olen yrittänyt oppia kuuntelemaan näitä kaikuja, ja ymmärtämään sanomata. Uuden aloittaminen kutkuttaa kummasti, mutta vielä on muutama rasti käymättä ennenkuin tie on selvä. Onko uuden aloittaminen sitten vanhan loppu, vai onko sijaa kulkea rinnakkain, sen näkee sitten. Eilisen aamupäivän aikana sain kalenterin täyteen marraskuulle asti. Jos siis tämä uusi väylä aukiaa myös ja kaikki suunnitelmat toteutuvat. Eli ei pitäisi olla tekemisen puutetta ainakaan.
Pojat ilahduttavat joka päivä. Ihanat pienet miehet. Ihanat tempperamenttiset ukkelit. Suloiset rakkaat riehujat. Villit vipeltäjät. Kurittomat kakarat. "Otettasko äiti yhdet halit ja pusut" - ja kaikki on taas anteeksi saatu ja annettu.
Rauhaa ja rakkautta, elämäänne valoa ja iloa.
Kaius
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)